MikkoAhola

Onko Raamattu satukirja?

 

Kertomukset jaotellaan tavallisiin kertomuksiin, myytteihin, satuihin, legendoihin ja saagoihin. Sadut muodostavat oman selvästi erottuvan kertomustyyppinsä, jonka tunnusmerkit kuitenkin ovat nykyisin meille epäselvät, koska nykyisin satuina meille myydään kirjoja, jotka eivät oikeasti ole satuja, vaan lähinnä tavallisia kertomuksia. Oikeita satuja ovat esimerkiksi Grimmin sadut.

Myytti eroaa sadusta siinä, että myytti kertoo selityksen miksi asiat ovat, ne kertovat luomisesta, kuolemasta, maailmasta ja kansoista, ja ne selittävät yhteisön tapojen, instituutioiden ja tabujen synnyn. Myyttiin liittyy usein jumala tai jumalia, ja yliluonnollisia olentoja. Myytin katsotaan olevan totuudenmukainen kuvaus muinaisista tapahtumista. Usein myytit ovat vastauksia ns. suuriin kysymyksiin. Raamatun luomistarina on tyypillinen myytti. Sadut taas kertovat siitä, miten ihmiset ja eläimet selviävät arkipäivän tilanteista.

Legendat ovat kertomuksia, joilla on ankkurointi todellisuudessa historiassa eläneisiin todellisiin ihmisiin: Kuningas Artturi, Robin Hood, Tannhäuser. Legendassa historiaan on usein sekoittunut yliluonnollisia piirteitä. Legendan määritelmä voisi sopia osittain Jeesukseen, sillä Jeesus oli todellinen historiallinen henkilö joka kirjallisen merkinnän mukaan ristiinnaulittiin.

Saaga on kertomus paikallisesta ihmisestä, jolla on tarkasti ajallinen ja paikallinen määritelmä. Saagalle on tunnusomaista, että henkilön tunteet ja sisäiset ajatukset kuvataan tarkkaan.

Sadut ovat kertomustyyppi, joka noudattaa samoja tyylisääntöjä ympäri maailmaa eri kulttuureissa. Kertomuksen tyylin tunnusmerkkejä ovat 1. yksiulotteisuus, 2. abstraktisuus  3. syvyyden puute.

Yksiulotteisuus ilmenee mm. eläinten puheen ja taikavoimien kokemisena täysin luonnollisena. Eläimen puhe ei herätä päähenkilössä mitään hämmästystä, taikaesineitä pidetään niin luonnollisina, että niitä ei edes kokeilla, vaan ne pakataan reppuun ja otetaan esille vasta tarvittaessa. Jos sadun sankari saa esimerkiksi näkymättömäksi tekevän viitan, niin hän ei kokeile sitä heti, vaan ottaa käyttöön yhden kerran sadun aikana. Legendoissa esiintyy myös saduille hyvin tyypillisiä puhuvia eläimiä, mutta legendoissa ne ovat ”toisen maailman” edustajia, jotka herättävät kauhua ja joiden kanssa kontaktissa ole usein vahingoittaa ihmistä (vertaa: kauhuelokuvien toisen maailman edustajat).

Abstraktisuus ilmenee saduissa monella tapaa. Niistä puuttuu konkreettinen aika ja paikka. Aika määritellään abstraktisti: ”Olipa kerran”, ei viittauksena historiallisiin sotiin, tai tapahtumiin. Paikka määritellään myös abstraktisti: ”Kuningas asui lasisessa kaupungissa”. Metsä on hyvin yleinen tapahtumapaikka saduille, ja metsä kuvataan vain metsänä, ei sen tarkemmin oliko se lehtometsää, havumetsää, suuri metsä vai pieni metsä. Esineet, ihmiset ja eläimet kuvataan korkeintaan yhden adjektiivin avulla, värit ovat päävärejä. Hevonen on joko musta tai valkoinen. Paholainen oli pukeutunut vihreään takkiin, mutta mitään muuta yksityiskohtaa takista ei mainita. Ihmisten ulkonäköä tai piirteitä ei kuvata. Saduissa kuollaan paljon, mutta kuolema on aina siisti, ilman verta ja suolia. Ihminen halkaistaan kahtia, mutta verta ei vuoda. Saduissa voidaan leikata käsiä ja raajoja irti ilman verta ja tunnekuohua ja tyypillisesti ne kuitenkin voivat kasvaa takaisin sadun loppua kohti.

Syvyyden puute ilmenee mm. siten, Saduista myös puuttuu konkreettinen aika ja paikka: Olipa kerran tai lasisessa linnassa asui kuningas. Raamatun kertomuksissa henkilöt on täsmällisesti kuvattu ja liitetty juutalaisten kirjoitettuihin sukuluetteloihin, samoin tapahtumien paikat ovat hyvin täsmällisiä. Saduille tyypillisiä piirteitä on esimerkiksi se, että niissä ei kuvata päähenkilön tunteita tai sisäistä elämää. tunteita ei ilmaista ihmisten joutessa eroon tai puolison löytyessä, tunteet ilmaistaan ulkoisen toiminnan avulla. Prinssin ja prinsessan rakkautta ei kuvata, kerrotaan vain, että he lopulta saivat toisensa. Saduissa ei tunneta koti-ikävää, ei aikaa eikä vanhenemista. Saagoissa taas kuvataan hyvinkin tarkasti päähenkilön sisäisiä tunteita eri tilanteissa.

Jos lukee riittävän määrän oikeita satuja, niin oppii kyllä tunnistamaan sadulle tyypilliset kerronnan piirteet, ja erottamaan sadut legendoista, myyteistä ja tavallisista kertomuksista. Kansansadut ovat omana kertomusten lajityyppinä tunnettuja lähes kaikissa kulttuureissa, ja on hyvin luultavaa, että myös Raamatun ajan juutalaisilla oli oma sadunkerrontaperinteensä. Sadun kerrontatyyppi on kuitenkin jätetty pois Raamatusta, ja Raamattu koostuu myyteistä, legendoista ja tavallisista kertomuksista. Joitakin satujen piirteitä on kuitenkin lipsahtanut myös Raamattuun, kuten kertomus Bileamin puhuvasta aasista osoittaa. Kokonaisuutena kuitenkin väittämä: Raamattu on satukirja, on täysin virheellinen väittämä ja osoittaa, että väittäjä ei osaa tunnistaa sadun kerrontatyyppiä myyteistä, legendoista ja tavallisista kertomuksista.

Koko väite Raamatusta satukirjana liittyy siihen, että aikuiset eivät enää nykyään lue satuja, sillä meillä elää sitkeästi harhaluulo, että sadut ovat lapsille suunnattuja kertomuksia. Kansansadut ovat kuitenkin iltaisin tulen ääressä kerrottuja kertomuksia, jotka olivat suunnattu kaikenikäisille kuulijoille. Satujen lukemista ja niiden tulkintaa pidetään tärkeänä asiana jungilaisessa psykoanalyysissä, sillä jungilaisen näkemyksen mukaan saduissa ilmenevät puhtaina kollektiivisen alitajunnan arkkityypit. Tämän blogin lähteinä olenkin käyttänyt John Bettsin Podcasteja, jotka taas käyttävät lähteenä paljon kirjaa:

Max Lüthi: The European folktale 1986

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Se lienee sekoitus noita kaikkia mainittuja. Löytyy luomismyyttiä, kulttuureille tyypillisiä sankarilegendoja, vanhan aikaisen satuperinteen karuja ja kivuliaita opetuksia. Ainoastaan saaga on vaikeampi upottaa tuohon kertomuskokelmaan.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Itse törmäsin tällaiseen näkemykseen, että Vanhan testamentin kertomukset eksoduksesta ja sodista filistealaisia vastaan ovat kertomuksia, joiden tehtävänä on luoda kansallinen identiteetti juutalaisista yhtenä kansana. Törmäsin tähän näkemykseen kansallisuusaatteen tutkijoiden kirjoituksessa. Heidän mukaansa jokaisella kansalla on omat tarinansa yhteisestä sodasta vihollista vastaan, jota johti kuningas tai suuri johtaja. Vanhan testamentin kertomuksilla olisi siis juutalaisille samanlaisia merkityksiä, kuin Vänrikki Stålin kertomuksilla suomalaisille. Tämä voi olla syynä myös siihen, että Vanhan testamentin kertomukset sodista ovat jääneet meille ei-juutalaisille hieman vieraiksi.

Ilmestyskirja taas on ehkä oma lukunsa, sillä sen kirjoittamisen aikaan erilaiset apokalypsit olivat muotia ja suosittu kirjallisuuden muoto. Tosin apokalypseja esiintyy vielä tänäkin päivänä, sillä uusin on viime perjantaina ensi-illan saanut Lars von Trierin elokuva Melacholia.

Saagoja löydät englanniksi ja ruotsiksi täältä:
http://sagadb.org/index_az

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuon saagalinkin takana ei ollut yhtää suomennettua saaga. Niitä löytyy täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Saaga

Eikähän saagatietokantaa ole ollut tarkoitus kerätä kaikki mitä on julkaistu.

Kiinnostaa suomalaisten esiintyminen saagoissa.

Käyttäjän PetSu kuva
Petri Suomi

Raamatussa on myös hyviä elämänohjeita. Jonkin ajan kertomuksia, eli kaikkia mitä Mikko Ahola jo mainitseekin.
Raamattu on muuttunut vuosien saatossa valtavasti ja sen käännökset ovat selkeästi kulttuurisidonnaisia.
Minä en pitäisi sitä totena, varsinkaan niiltä osin jossa kerrotaan ihmeteoista ja jumalan ilmestymisistä.

Erikoinen episodi elämässäni käytiin, kun kävin vaimoni kanssa Kreikassa Patmoksen saarella, jossa on iso luostari. Munkki esitteli meille paikkoja ja tietenkin sen vanhimmaksi väitetyn raamatun. Se oli tiukasti lasivitriinissä ja sitä ei tietenkään päästy selailemaan. Munkki puhui erinomaista englantia ja hän vastaili kysymyksiin kierroksen aikana ja päätteeksi viinilasillisen ääressä. Minun kysymykseeni hän vastasi varsin erikoisesti.

Kysyin, onko vanhin Raamattu sama kuin nykyisin kirkoissa ja luostarissa käytetty? Hän vastasi, että ei taatusti ole, mutta hän ei voi varmasti sanoa missä kohtaa se merkittävimmin eroaa, koska kirjoituksesta ei kukaan ole saanut täysin varmasti selvää, mitä jollakin asialla tarkoitetaan. Hän jatkoi vielä, että tämä vanha Raamattu on opeiltaan hyvin kriittinen ja moralisoiva. Jopa niin, että tätä vanhaa Raamattua mekään emme pidä muuta kuin kokoelmana hajanaisia tarinoita, joilla on ollut sitä käsin kirjoitettaessa jokin tarkoitushakuinen merkitys. Hän luetteli sitten niitä mitä kohtia hän erityisesti piti jopa provokaatioina. Sotaan ja vääräuskoisten teloittamiseen kehoituksia sekä noituuden kitkemiseen maan päältä keinolla millä hyvänsä. Paljon muutakin aivan järjetöntä väkivaltaan käskyttämistä. Jopa ohjeita kuinka tunnistaa vihollisen ja miten heistä pitää päästä eroon mainituilla menetelmillä, jotka on koettu tehokkaiksi ja toimiviksi.

Lopuksi hän totesi, että Raamattu on aina ollut ja tulee olemaan oman aikansa tulkki ja siihen pitää suhtautua vain päällisinpuolin totuutena ja vain totuutena. Lakikirja se ei saa olla, kuten monet sitä siihenkin tarkoitukseen käyttävät ja varsinkin ennen ovat käyttäneet. Se on niin vanha ettei sovi nykyaikaan, vaan sitä tulee jatkuvasti päivittää säilyttäen kuitenkin sen perussanoma, joka voidaan sanoa yhdellä lauseella.

Lause jäi sanomatta, kun munkin kännykkä pärähti soimaan, kuin varmemmaksi vakuudeksi siitä mistä hän juuri oli puhunut. Palaveri oli päättynyt, mutta hän pyysi anteeksi ja ilmoitti olevansa valmis keskustelemaan asiasta, jos joku on kiinnostunut ja jää saarelle.

En kuulu kirkkoon, mutta pidin munkin tarinoista ja rennosta otteesta. Hän ei ole mikään Raamatulla päähän lyöjä, eikä ärsyttävä tuputtaja. Silti hänestä henki asioiden olevan selkeästi hallussa ja kiireettömyys. Hän oli äärettömän ystävällinen ja kohtelijas. Toisaalta myös huumorintajuinen, kun kiertelimme eri paikoissa. Näytti jo hylätyn munkin kammion ja totesi minulle, että sinä et tuolla asuisi päivääkään. Kolhisit päätäsi jatkuvasti kattoon ja sänky puoli metriä liian lyhyt. Ei mekään enää tuommoiseen suostuta ja läpsäytti kädellään ystävällisesti selkään.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Mikko Ahola.

Ei se ole satukirja.

Avauksessasi mainitsema Hoodinin Robinista kerrottu tarinointi on satua.

Samoin Selma Lagerlöfin Peukaloisen Retket on satukirja.

Raamattu ei ole satukirja,- ja pidän hieman outona, jos sitä verrataan satukirjoihin. Kyllä ero pitäisi nähdä,- vaan jos ei näe niin.....

Minun mielisatukirjoja on juuri tuo Peukaloiseksi muuttuneen pikkupojan matka hanhen selässä Ruotsin Lappiin.

Miten sitä kukaan voisi verrata Raamattuun?

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Peukaloisen retket ovat näitä uusia sekamuotoja, joissa sadun tyyliä ja muotoa sekoitetaan tavalliseen kertomukseen. Kyseessä ei siis ole puhdas satu. Tällaiset hybridit ovatkin hämärtäneet käsitykset siitä, mikä varsinainen satu on. Näin syntyy käsitys, että kaikki yliluonnollisia elementtejä ja taikuutta ja magiaa sisältävät tavalliset kertomukset olisivat satuja. Mutta esimerkiksi Harry Pottereissa on paljon magiaa ja saduista tuttuja elementtejä, ja sitä ei silti mielletä saduksi, vaan tavalliseksi kertomukseksi.

K Veikko

“Kertomukset jaotellaan ...”

Olipa suppea lähtökohta.

Mielestäni jo valitsemasi luokka, kertomukset, on väärä valinta. Kyseessä on moraalikirjallisuus. Tähän luokkaan kuuluu uskonnollisen kirjallisuuden ohella esim Urantia-kirja ja vastaavat teokset.

Tämän bloggauksesi täytyy ilmeisen välttämättä olla myyttiä, satua tai legendaa.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Olisi ehkä pitänyt kirjoittaa otsikkoon: Onko Raamattu satukirja - jungilainen näkökulma.

Tarinoiden jaottelu eri luokkiin on jungilaisessa perinteessä tärkeää, sillä Jung teki aikanaan havainnon, että myytit ja sadut olivat samoja maailman eri kulttuureissa. Samoja siitä huolimatta, että kulttuureilla ei ollut yhteyttä toisiinsa, joten ne eivät voi olla lainattu toisilta kulttuureilta. Tästä Jung päätteli, että on olemassa kaikille ihmisille yhteinen kollektiivinen alitajunta, jokin biologiseen perimään ehkä koodattu malli, joka tuottaa kaikille kansoille samanlaiset myytit ja sadut, ja myös näissä esiintyvät arkkityypit, kuten itse, varjo, Lapsi, Sankari, Mahtava äiti, Vanha viisas mies, Juonittelija (kettu).

Jungin ajatuksia hyödyntäen toinen myyttien tutkija, Joseph Champell, tutki laajasti maailman kansojen myyttejä ja kertomuksia, ja niiden pohjalta voitiin määritellä tietty tarinan kaava. Tätä kaavaa sovelsi suoraan elokuvaan Steven Spielberg, luodessaan Tähtien sota elokuvasarja, josta tuli huippumenestys, vaikka Spielpergin kuvatessa Tähtien sodan ensimmäistä elokuvaa Englannissa hänen käsikirjoitukselleen avoimesti naureskeltiin ja sitä pidettiin lapsellisena ja yksinkertaisena. Toinen champellilaista tarinakaavaa käyttäneistä oli J K Rowling, joka loi sen avulla Harry Potter -sarjan. Tosin sarjan lopussa Potter ei kuollut korkealla paikalla, niin kuin kaava olisi varsinaisesti sankarilta edellyttänyt.

Käyttäjän Outsider kuva
Kurre Stenbäck

Vanha Testamentti on kooste eri kansojen tarustoista jotka koottiin omaksi, kuten kertomus Mooseksesta.

Nimi Moses tarkoittaa yksinkertaisesti ‘- syntynyt (born of). Normaalisti nimi vaatii erisnimen eteen, kuten Thothmoses Thoth’ista syntynyt (born of Thoth), vastaavasti Rameses (born of Ra) tai Amenmosis (born of Amen). Jossain vaiheessa ‘Mooseksen etuliite’ pudotettiin pois ja jäljelle jäi nimi ‘Moses’ hieman muunneltuna.
Sargon I, joka hallitsi Babyloniaa ja Sumeriaa sata vuotta ennen Mooseksen syntymää, sanoo äidistään. ‘laittoi minut kiireesti koriin, bitumilla hän tiivisti kannen. Hän heitti minut jokeen, joka ei ylittänyt minua.’ (.”The birth narrative of Sargon I, who ruled over Babylon and Sumer hundred of years before Moses states his mother ”set me in a basket of rushes; with bitumen she sealed my lid. She cast me into the river, which rose not over me.”) Kertomus Mooseksen syntymästä on fiktionmaalinen kehitelmä, joka tehtiin kuudennella vuosisadalla tämän edellisen kertomuksen pohjalta (kuten niin monet muut Heprealaisten kirjoituksista).

Sitaatti (kirjastani) ... nostaa esiin monien muiden tekijöiden kautta summattuna ajatuksen että Juutalaiset omivat itselleen kaiken Egyptistä joka tulee esille Kabbalan kautta. Tausta on esoteerinen oppi ja uskonto Isiksestä, Osiriksen vaimosta ja Horuksen äidistä. Myös Persialaisilta ja muilta kansoilta omittiin parhaat palat.

... Egyptin äiti jumalatar Isis kuvattiin usein imettämässä Horus-lasta. Kun hänet esitettiin auringonkehrän ja lehmänsarvien kanssa, hänet samastettiin lehmäjumalatar Hathoriin.
Myöhemmin kristityt sijoittivat auringonkehrän pyhimysten ja Jeesuksen pään taakse.

K Veikko

Jokaisen sukupolven pitää kirjoittaa omat myyttinsä uudelleen, kukin omalla tavallaan. Muuten ne eivät ole eläneet todeksi niihin sisältyviä moraalisia opetuksia. Jättimenestys ei niinkään kerro kertojan erinomaisuudesta kuin kuulijoiden ja katsojien omasta sisäisestä maailmasta.

    Ilman jättimenestys teoksia kansakunnan yhtenäisyys olisi vaarassa pirstoutua.

Elokuvan jälkeisen ajan jättimenestykset syntyvät tietoverkkojen tasolla. Ajatuksen liikkeestä toisen ajatuksen luo.

    Olemme siirtymävaiheessa, tämän uuden elämysmaailman ja ilmaisumuodon kynnyksellä. Tätä todistaa yhteiskunnan välttämätön tarve sensuroida ja rajoittaa ajatuksen liikkumista tietoverkoissa. Näin kävi kirjoitetulle tekstille ja elokuvalle, kun ne olivat nuoria.

P.S.
Suomalainen kasvatusopin perusteos on tarina Kullervo Kalervonpojasta. – Kuinka lasta ei pidä kasvattaa ja mitä siitä seuraa, jos kuitenkin kasvattaa...

Käyttäjän Outsider kuva
Kurre Stenbäck

Raamatun "sukuluettelot"

Tunnetuin on tietenkin tuo Uuden Testamentin, Joosefin sukuhistoria.
Ensin, miksi Joosefin sukuluettelo tuodaan esille? Mikäli joku muu kuin Joosef olisi laittanut Marian raskaaksi, niin ei lapsi silloin olisi Joosefin sukukuntaa, joka oli Daavidin sukua. Toiseksi, Maria on kihlattu, sitten hän onkin vaimo. Ja mistä kukaan tiesi, että Pyhä Henki olisi käynyt kuksimassa Mariaa? Kuka oli se, tai ketkä olivat ne, jotka huomasivat Marian raskauden Pyhän Hengen kautta. Miten sellainen voitiin huomata ja todentaa?

Toinen on sitten Sukuluettelo Aatamista Nooaan ja sen jälkeen.

Se kolmas on sitten sen todellisen puhdistuksen luettelo joka tehtiin ja siitä syntyi Aikakirja(t) Babylonian karkotuksen loppupuolella. Sen tekivät ne kunnon uskovat, jotka elivät ns. nuhteettomasti.

Yksi salaisuus joka oli pimennossa kansalta, se oli, – sanoisinko eräs “musta lista” –, jossa lueteltiin ne perheet ja suvut, jotka eivät olleet heidän oppien mukaan puhtaat, vaan olivat naineet vieraista kansoista tai heimoista. Heidän lapset olivat yhtä lailla saastaisia vanhempiensa kanssa, siten he eivät päässeet, eivätkä saaneet osallistua Tooran ja Talmudin opiskeluun, joka oli alkeellista muuhun jumaluuteen heijastettuna. Tämä luettelo tuotti rinnakkaisen luettelon, jossa luetellaan hyväksyttyjen perheiden / sukujen taustat, kyseessä on Aikakirjat, jolla myös osoitetaan pappeuteen kuuluvien suvullinen oikeutus.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

En ole koskaan ollut kovin lukutoukka. Kun olin koulupoika, niin monelta taholta suositeltiin lukemaan raamattua. Joskus jopa kokeilin, mutta taisin kai aloittaa jostain sukuluettelosta ja totesin että eihän tätä jaksa lukea vanha erkkikään. Että mitä elämänviisauksia tai -ohjeita moisesta voi olla ammennettavissa.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Maailmankaikkeuden olemassaolot ovat minulle aivan liian suuri asia käsitettäväksi, ja ymmärtääkseni kaikille muillekin. Melko huvittava on kuitenkin tämä....äääh, yritin löytää mutten onnistunut. No, FB:ssä rundaileva kuvapari, jossa kuva 1. A proof that God exists (kuva raamatusta), kuva 2. A proof that Spiderman exists (kuva Spiderman-videopaketista).